Extreme Survival Team Finlandin ensimmäinen ryhmä - Aulikki, Leila H., Liisa ja minä - saapui Beirutiin eilen hiukan ennen puolta yötä. Kiitos Turkish Airlinesin matka onnistui hyvin: lennot ajallaan ja ruoka oli hyvää. Suomen märkäsumuinen hämäryys kirkastui matkalla, ja Istanbul näytti valoineen kuin valtavalta jalokivikaupalta. Pimeässäkin lennolla riitti katsottavaa: valaistuja teitä, laivoja, kaupungin valot kuin jättiläishämähäkin seitti...

Kun katsoin taivaanisäperspektiivistä noita ihmisten sytyttämiä valoja, tuli välillä alakulomieli. Kumma, miten ajattelee, että siellä alhaalla on niin paljon inhimillistä surua, huolta, sairautta ja kärsimystä. Miksei tule mieleen, että siellä parhaillaan illan kääntyessä yöhön perheet nauttivat yhdessä illallista ja sitten asettuvat rauhallisille yöunille tai muihin nautintoihin. 

Öinen Beirut oli hiljainen kuten yleensä lentokentältä hotellille ajettaessa; henkilöautot vain suhailivat. Matkakumppanini kauhistelivat taksien vauhtia. Minä en huomannut siinä mitään tavanomaisesta poikkeavaa. En myöskään huomannut Rafik Haririn muistotaulun kohdalla olevaa tankkia, joka pisti Leilan silmään. Olo on kuin kotona.

Seuraaville EST-Finlandin ryhmille tiedoksi, että tänään täällä on aurinkoista. Eilisen sääennusteen mukaan lämpötila liikkuu päväsaikaan 20 asteen tienoilla. Mutta huomenna ja perjantaina näkyi pilveä, salamoita ja pisaroita. Tervetuloa Beirutiin!