Tunnelma tiivistyy. Aamulla BAS:n leirikeskusten johtajat olivat kokouksessa Beirutissa. Heti alussa käytiin läpi maratonjärjestelyt. Logistiikka on suuri ongelma. Beirutiin johtavat tiet ovat jumissa ennen juoksujen alkua. Aikaisin pitää lähteä liikkeelle, että ehtii Beddawin ja Nahr el-Baredin pakolaisleireistä Tripolin läheltä, Wavelin pakolaisleiristä Baalbekistä Bekaan laakson pohjoisosasta ja etelän leireistä, Bourj el-Shemalista, Rashidiesta, El-Bussista ja Ein el-Helwestä. Hiukan helpommalla pääsevät Shatillan, Bourj el-Barajnehin ja Mar Eliasin leirien minimaratoonarit ja funrunnerit, jotka ovat jo valmiiksi Beirutissa. 

Psyykkinen valmistautuminen maratonille on ollut käynnissä ja sen tuloksina sain nipun maratonaiheisia seinäsarjakuvia. Niitä on nähtävissä Kirjasto 10:ssä 17.12. klo 18 alkavassa tilaisuudessa, jossa kerromme kuvin ja sanoin Beirutin maratonin huippuhetkistä.

Faizah esittteli minulle BAS:n käsityöprojektin uudet tilat Sabrassa lähellä Shatillan pakolaisleiriä. Suomalaisittain ne olivat ahtaat, mutta kaikki olivat tyytyväisiä. Aiemmin työntekijät ovat olleet kylkiäisinä Mar Eliasin pakolaisleirin toimintakeskuksessa ja Family Guidance Centerissä. Yksi rouva viimeisteli huivia suomalaiselle Arabikansojen ystävyyssseuran entiselle kummivastaavalle. Aziza toi Wavelin leiristä Baalbekistä rauhankyyhkykortteja, joissa on teksti "Hyvää joulua". Hanke valmistautui ottamaan vastaan suomalaisryhmän viikon päästä.

Näin powerpoint-esityksen The Story of Palestinian Embroidery, joka on valmistettu ryhmäämme varten. Siinä todettiin, että 1948 jälkeen käsityöperinne on heikentynyt. Muistan kuitenkin Länsirannalta vanhat naiset, joiden arkipukukin - vaikka kulunut - oli kuin paratiisin puutarha, täynnä mitä kauneimpia kukka- ja lintuaiheita yms. Powerpoint-esitys oli kunnianosoitus näille vanhoille taitajille. Heidän jäljissään BAS haluaa elvyttää palestiinalaisten käsityöperinnettä, joka kertoo omaa tarinaansa.

Yli sata naista osallistuu käsityöhankkeeseen ja saa siitä tervetulleen lisän perheensä elättämiseen. Hankkeen huoli on ollut, että nuoret naiset ovat kyllä alkaneet kiinnostua kirjailusta, mutta harvemmat haluavat ommella tuotteet valmiiksi. Kuitenkin laadukas viimeistely on oleellista, jotta tuotteet saadaan myydyiksi, ja siitä BAS on ollut tunnettu. Onneksi Aziza oli löytänyt Wavelin leiristä Baalbekistä rouvan, joka oli halukas aloittamaan ompelijana. Sinne tarvitaan kuitenkin kunnollinen ompelukone.

Eilen kadonnutta BAS:n hankkeessa kirjailtua pikkulaukkuani ei löytynyt tänään BAS:n toimistosta eikä Family Guidance Centeristä. Sanoin sekä Faizahille että Kassemille, että luotan Kookieen; Kookie-kissa löytää kadonneen. Kävin lounaalla Kassemin kanssa ja ajoin serviisitaksilla Hamraan. Olin ehtinyt istua hotellihuoneeni sängylle, kun puhelin soi. Kassem soitti, että hänellä on Kookielta iloisia uutisia. Kookie oli emäntänsä avustuksella löytänyt kadottamani.

Ja tarina pikkulaukun löytymisestä meni näin: Kun Kassem tuli kotiin lounaaltamme, Faizah kertoi, että Kirsti on pannut toivonsa Kookieen laukun löytymisessä. Kassem alkoi etsiä laukkua, muttei löytänyt. Faizah meni keittiöön, mutta katsoi taakseen ja näki Kookien leikkivän kirjaillulla pikkulaukulla olohuoneessa television vieressä olevan tuolin alla.

Kookien vanhemmat lähtevät USA:han vielä ennen kuin minä lähden takaisin Suomeen. Heidän molemmat lapsensa asuvat tällä hetkellä siellä. Tytär Dinah on psykologi ja jatkaa opiskelujaan USA:ssa. Kassem ja minä olemme ikätovereita, meikäläisittäin eläkkeen kynnyksellä. Kassem pitää nyt aikuiselämänsä ensimmäisen neljän viikon loman. Kookie pääsee kyläilemään Kassemin veljentyttären ja hänen avomiehensä luo. Heillä taitaa olla yllätyksiä odotettavissa.