Tänään keskiviikkona lähdimme bussilla kohti Tripolia. Päämäärämme oli sen lähellä sijaitsevat Beddawin ja Nahr el-Baredin pakolaisleirit. Käynneistä tuli aika kiireisiä, kun saman päivän aikana kävimme kahdessa leirissä. Näissä leireissä sijaitsevat kaksi BAS:n toimintakeskusta ovat minulle erityisen rakkaita, koska vietin noin kuukauden Beddawissa kesällä 2007, kun Nahr el-Baredin leiriä pommitettiin ja Beddawissa oli joka paikka täynnä sieltä paenneita pakolaisia.

Beddawin toimintakeskus on ulkoisesti kaunistunut, osaksi ”poikani” Omar Abou Staitin ansiosta. Tutustuin Omariin viisi vuotta sitten, kun PSV järjesti yhdessä Worldcomics Finlandin kanssa sarjakuvakurssin Bekaan laaksossa 15 nuorelle eri leireistä. Omar kiinnitti silloin huomiota, koska hän otti kurssin vakavasti toisin kuin häntä vanhemmatkin pojat, jotka innolla häiritsivät muiden opiskelua. Mutta hän oli myös syvästi onneton nuori mies.

Nyt Beddawin keskusta koristavat Omarin suurikokoiset seinämaalaukset. Nuorimies itse vei meidät omaan taideluokkaansa Beddawin keskuksessa. Esillä oli Omarin ohjaamien lasten töitä. Osa niistä syntyi sinä aikana, kun olin Beddawissa 2007, ja ne kävivät Suomessakin näyttelyssä Kallion kirjastossa. Ryhmämme oli kiinnostunut ja ihastunut.

Osa meistä jatkoi Nahr el-Barediin, ja Omar opasti Beddawiin jääneitä, kkun he lähtivät vierailemaan Mian kummilapsen perheessä. Omar oli heille kertonut avoimesti siitä, miten hän oli aiemmin sulkeutunut eikä hän ollut kontaktissa muihin ihmisiin. Mutta hän kertoi muuttuneensa. Ja sen näkee. Nyt 20-vuotiaana Omar on omanarvontuntoinen mies, joka keskustelee mielellään esim. ulkomaalaisten vieraiden kanssa. Hänen graafisen suunnittelun opintonsa ovat sujuneet hyvin ja hän saa niihin tukea norjalaiselta järjestöltä.

Tällä kertaa tuon Suomeen Beddawin toimintakeskuksesta pienimuotoisen näyttelyn, jonka idea kehkeytyi vieraillessamme lastentarhanopettaja Howaida Al Alin päiväkotiryhmässä. Tässä 5-vuotiaiden ryhmässä oli menossa ruokapyramidin opiskelu ja aikaisemmin oli piirretty ja askarreltu aiheesta ”Kotini Palestiinassa”. Yksi tytöistä antoi työnsä minulle ja sitten sain muilta lisää.

Jasser Arafat ei oman kotinsa kuvaa antanut Suomeen, mutta saimme sentään nähdä sen. Muutoin Jasser valmistautui välipalan nauttimiseen. Täytetty leipärulla ja kaksi kurkkua odottivat hänen edessään. Hän nojasi mietteliäänä toiseen käteensä ja odotti tutkimaton ilme kasvoillaan, kun Howaida-täti esitteli suomalaisille päiväkodin toimintaa. Siitä ei näyttänyt loppua tulevan, ja Jasser haukkasi toisesta kurkusta aimo palasen.  

Kuljimme nopeaan tahtiin huoneissa, joihin sijoittuvat Beddawin keskuksen toiminnot: sosiaalityö, hammashoitola, päiväkotiryhmät, erityisopetus, musiikkihuone, taidekerho, lisääntymisterveydenhuolto, ehkäisy- ja seksuaalivalistus ja Family Guidance Center. Yhteen rakennukseen mahtuu paljon toimintaa, mutta organisointikykyä siinä tarvitaan.

Family Guidance Centerin asiakasmäärä tältä vuodelta on noin 400. Hoidossa olevien käyntitiheys on vähintään neljä kertaa kuussa ja hoitojen maksimikesto on vuosi. Sosiaalityöntekijä Dalal Shahrour totesi, että keskuksen muut toimintamuodot tukevat Family Guidance Centerin hoitoja. Kun kysyimme keskukseen tulevien ongelmista, hän luetteli: yökastelu, kouluongelmat, pelot, unihäiriöt, ongelmat suhteessa vanhempiin, skitsofrenia, vanhempien väliset ongelmat, seksuaalinen hyväksikäyttö, ahdistuneisuus… Family Guidance Center järjestää myös koulutusta muille keskuksen työntekijöille.

Kaikki ryhmämme jäsenet eivät saaneet Libanonin armeijalta lupaa Nahr el-Baredin leiriin. Nahr el-Baredin keskuksen johtaja Abdallah Barake sanoi, että näin käy yleensä aina, kun jokin ryhmä vierailee leirissä: ”Turvallisuuspoliisi rankaisee tällä tavoin meitä, koska me puhumme palestiinalaisten oikeuksista ja taloudellisista ja psykologisista ongelmista.”

Jos oli vauhtia Beddawin toimintakeskuksen tutustumiskierroksessa, niin nyt vasta tuli turbovaihde päälle. Abdallah haluaa aina puhua ruotsia, kun tulee suomalaisvieraita. Hän asui 15 vuotta Ruotsissa ja muutti sieltä Nahr el-Barediin. Oli kieli mikä hyvänsä, Abdallahin puhe- ja etenemisnopeus on melkoinen.

Abdallah, samoin kuin hänen alaisensa joutuivat pakenemaan kodeistaan 2007 pommitusten alkaessa. Heidän kotinsa tuhoutuivat eivätkä kaikki ole vielä voineet palata leiriin. Abdallah kuvaa Nahr el-Baredin sodan jälkiä: Vanha leiri (UNRWA:n palestiinalaispakolaisille antama alue) oli kokonaan hävitetty eikä sinne saanut mennä. Uudessa leirissä (vanhan leirin ympärille kasvanut asuinalue) jäljellä olevia taloja oli poltettu ja kallisarvoiset tavarat oli varastettu. Armeija oli käyttänyt BAS:n keskusta tukikohtanaan. Se oli vaurioitunut ja huonossa kunnossa. Vuosi jouduttiin toimimaan vuokratiloissa ennen kuin omat tilat saatiin remontoitua. Keskuksen korjaaminen vaati yli 100.000 dollaria.

Kävimme läpi samanlaisia toimintoja, joita on muissakin BAS:n keskuksissa. Beddawin vierialun yhteydessä esillä olleiden toimintojen lisäksi Nahr el-Baredissa on viisi ammatillisen opetuksen ohjelmaa ja niihin osallistuu noin 90 henkilöä. Uusia tietokoneita oli yhdessä luokassa molemmilla seinustoilla pitkä rivi, varmaan yhteensä noin 20. Graafista suunnittelua opiskelee siellä 63 henkilöä; lisäksi on tietokoneen käytön peruskurssitusta.. Beddawissa emme ammatillisen opetuksen ohjelmaan ehtineet tutustua.

Nahr el-Baredissa tapasimme psykologi Jacqueline Saadin, joka työskentelee sekä Beddawin että Nahr el-Baredin Family Guidance Centereissä. Hän kertoi, että Nahr el-Baredissa lapsilla on paljon oppimisvaikeuksia ja traumaperäisiä stressioireita. He pelkäävät, että se, mitä he joutuivat kokemaan 2007, saattaa tapahtua uudelleen. Ihmiset ovat frustroituneita ja masentuneita ja kohtelevat lapsiaan huonosti. Jos lapsi voi huonosti, työskennellään myös perheen kanssa. Hoitomuotona on kognitiivisbehavioraalinen psykoterapia.

Teimme lyhyen kierroksen leirissä. Edellisellä käynnillä näin, että kauhakuormaajat olivat alkaneet raivata vanhan leirin raunioita. Nyt vanhan leirin kohdalla oli korkeampi maakerrostuma, joka näytti joutomaalta. Jokin nopeasti kasvava vihreä pensasmainen kasvi muodosti väriläikkiä ruskeaan maahan. Jos ei olisi tiennyt, että siinä oli ollut tiheään rakennettu asuinalue, ei sitä tästä näystä olisi arvannut. Uuden leirin taloista osaa oli jo korjattu. Vanhan leirin vieressä talot olivat pelkkiä mustuneita ulkokuoria. Välissä oleva kulkuväylä oli sateen jäljiltä kurainen ja lätäkköinen. Mutta sinne jonnekin mopedimies kuljetti rakennuslautaa. Abdallah kertoi, että leirin runsaasta 30.000 asukkaasta 18.000 on palannut. Suuri osa heistä asuu UNRWA:n rakennuttamissa surkeissa ja ahtaissa konttitaloissa (prefabricated houses). Jälleenrakennustyö etenee toivottoman hitaasti.